biella III

Ciao! Eipä paljon uusia kuulumisia, mutta kävin vanhassa kaupungissa kuvailemassa niin aattelinpa julkasta ne tänne. 
Alle kaks viikkoo siihen, että mun perhe tulee ja alle kolme viikkoo siihen, että tää aupairius on sitte lopullisesti ohi. Tosi sekavat fiilikset. Jos oon rehellinen, nii tää kevät-puolisko ei oo ollu mitenkää parasta aikaa. Elena on ollu kotona koko ajan, eli mul ei käytännös oo mitään työtä ja jotenki mul on sen takii tosi kiusallinen olo aina ku oon kotona. Melkein kaikki au pairit myös vaihtu tammikuussa ja mul ei jotenki oo ollu energiaa tutustuu uusiin ihmisiin enää, varsinki ku oon ihan pian lähössä. Ja meiän porukka syksyllä oli nii mahtava, ett harmittaa ku ei voi enää heittää inside-läppää ja on ikävä kaikkii niitä jotka ei oo täällä enää. Eli oikeestaan ootan kyllä, että pääsen täält pois. Mutta sitte toisaalta, mun elämä on ollu tääl viimeset puol vuotta ja oon tottunu kaikkeen täällä. Mulla tulee ikävä tosi monii pienii ja isoi asioita ja mul on tosi haikee olo lähdöstä. En tiiä miten suhtautuu. Onneks päätettiin Fannyn kanssa mennä Torinoon asuu kuukaudeks, koska sitä aatellessa ja oottaessa kaikki tuntuu helpommalta!
Ihan hyvää mulle siis kuuluu :D
-J

biella II / gorgomoro

Ciao! Tajusin etten oo päivittäny mitään sen jälkee ku tulin takas Suomesta. En oo käyny millään reissulla niin että ois tullu otettua kuvia, joten sen takia en oo postaillu mitään. Pelkkää tekstiä ei jotenki oo ollu luontevaa julkasta. Nyt kävin vähän metsässä mun perus lenkki-poluilla kuvailee nii saan tänneki kuulumisia viimein päivitettyä.
Rehellisesti täytyy sanoo etten ois kyl Suomesta halunnu tänne enää palata, mutta muutamassa päivässä sitä ehti jo tottuu siihen ajatukseen että täällä ollaan. Tilanne on kyllä ollu siitä vähän outo, että Elena (toi äiti) on ollu sairaslomalla nyt tän koko kolme ja puol viikkoa kun mä oon täällä ollu eli mulla ei oikeestaan oo ollu mitään töitä. Ei sillä että niitä töitä ois aiemminkaan ihan hirveesti ollu :D vähän on meinannu käydä tylsäks mutta oon alkanu lukemaan pääsykokeisiin nii sillä on saanu ihan fiksusti aikaa tapettua.
En oo täällä blogissa tainnu vielä kertookaan että mikä mun kevään lopullinen suunnitelma nyt on :D eli täällä perheessä ja au pairina aion olla helmikuun loppuun asti, tosin mun oma perhe tulee siinä helmikuun lopulla kans käymään täällä. Sitten maaliskuun aion asua Torinossa mun kaverin Fanny-Sofian kanssa, joka on nyt ite Espanjassa au pairina. Maaliskuun lopussa tullaan kumpikin sitten takasin Suomeen. Ei kumpikaan haluta au paireina olla enää koko kevättä, muttei haluta vielä Suomeenkaan palata niin päädyttiin tälläseen ratkasuun.
Mitä kuuluu nyt? En oikeen tiiä. Mulla on kuukausi enää jäljellä ja tosi ristiriitaset fiilikset. Ootan innolla että pääsen täältä pois, mutta toisaalta tiiän että tuun ikävöimään täältä tosi monia asioita ja siks yritän nyt nauttii vaik tuntuu että melkeen kaikki ärsyttää. En oikeen osaa selittää miks ärsyttää, kaikki on tosi hyvin, mutta ehkä oon vaan saanu tarpeekseni tästä au pairiudesta nyt. Viimenen kuukausi edessä, huhhuh elämä on kyllä jännää :D

-J

verona / la vita è così

Ciao! Juu edelleen jatkuu kaupunki-otsikointi-linja :D on se aika hullua miten helppoa vaan on kierrellä Italiaa ja kuinka siitä helppoudesta on tullu mulle ihan itsestään selvää.

Mutta siis, Jaakko tosiaan tuli mun luo tänne ja päätettiin sit valita kohteeks yks romanttisimmista vaihtoehdoista eli Verona. (Pääsin viimein käymään Romeon ja Julian kaupungissa kattomassa mun nimikko-parveketta). En voi sanoo muuta kun että oli ihan täydellinen pitkä viikonloppu. Verona oli niin kaunis (etenkin jouluvaloissa) ja se on taas yks niistä kaupungeista, joissa voi toki kierrellä museoita ja nähtävyyksiä jos haluaa, mutta joista nauttii ihan vaan kävelemällä ympäriinsä. Meiän Bed&Breakfast oli ihan täydellinen ja omistaja oli taas ihan mahtava tapaus, vaikka sen englantia ei kyllä välillä meinannu ymmärtää. Ja seura ny ei ois voinu olla parempaa, koska on mul aikas ihana poikaystävä :)

Suru-uutisia sain kuitenkin kuulla kesken reissun; nonna eli Elenan äiti nukkui pois aikasin lauantai-aamuna. Sain sitten maanantaille (tänään) aikamoisen kontrastin, kun aamulla olin vielä Jaakon kanssa Veronassa ja iltapäivällä sitten nonnan hautajaisissa. Tuntuu niin väärältä, että ihminen, jota vasta 4 kuukauden ajan olin saanu kunnian rakastaa, otettiin multa jo pois. Mutta sellasta elämä valitettavasti on, la vita è così. Nonna Laura ti mancherò e ti voglio tanto bene!

Nyt tuntuu että tapahtuu enemmän kun ehin prosessoida, koska noiden edellä mainittujen lisäks on enää pari päivää jouluun ja alle viikko siihen, että tuun käymään Suomessa! HULLUA!!! Ma la vita è così ;)

-J

venetsia

Ciao! Viime viikonloppu meni sitten Venetsiassa Victorian ja Matthew'n kanssa ja mulla ei kyllä oo edes sanoja. Venetsia on jotain niin ainutlaatuista, ihmeellistä ja kaunista. RAKASTAN! Koko viikonloppu oli muutenkin ihan mahtava. Rahan säästämiseksi käytettiin junan sijaan sellasta palveluu kun blablacar, joten Venetsiaan mentiin 50-vuotiaan Oscarin ja takasin tultiin 25-vuotiaan Alessandron kyydissä; voiko olla siistimpää tapaa matkustaa! Sivistyttiin ainakin Venetsian historian ja italialaisen musiikin suhteen :D Venetsiassa vaan lähinnä käveltiin, koska se on oikeastaan parasta mitä Venetsiassa voi tehdä. Kierreltiin myös muita saaria: Lido (jossa meillä oli hotelli), Murano (oli niin myöhä, että kaikki oli kiinni) ja Burano (jossa ehittiin olla vaan puol tuntia, mutta johon rakastuin). Tavattiin myös suomalaisia ja oli ihan sika outoo puhua suomee, meinasin vahingossa vaihtaa englantiin koko ajan. Mutta mulla oli siis tosi kiva viikonloppu!
Muutenkin nyt on taas ihan hyvä fiilis. Mulla on kyllä vähän vuoroviikoin ollu kriisiä ja sitten taas kivaa oloo, eli taidan nyt koputtaa puuta. Joulu ja se, että alle kuukauden päästä tuun käymään Suomessa kyllä vaikuttaa helpottavasti tähän oloon ja koti-ikävään. Oon myös leiponu korvapuusteja, jotka oli ihan paras lääke koti-ikävään! Martina rakastu niihin ihan täysin ;) eipä tässä muuta ihmeellistä, arkea ja joulun odotusta. Va bene!

-J

P.S. Viikkoja sitten sain paketin Suomesta, jossa sain myös kortteja, joita te rakkaat sukulaiset olitte kirjotellu. En muistanu viime postauksessa siitä sanoa, mutta kiitos kaikille, saitte mut hymyilemään, nauramaan ja itkemään :D Ja Nikille tiedoksi, että en oo nähny mafiosoja, mutta ekalla viikolla kun olin Italiassa niin Roomassa järjestettiin jonkun mafioson hautajaiset luvatta ja etukäteen varottamatta. Rooman liikenne oli pysähdyksissä sen hautajais-kulkueen takia, helikopterista tiputeltiin ruusun terälehtiä ja Godfatherin tunnusmusiikki soi :D